Rasismi lasten ja nuorten elämässä

Janette Grönfors
Rap-artisti Musta Barbaari keskustelemassa koululaisten kanssa rasismista ja asenteista.
Kuvaaja: Janette Grönfors

Rasismi ilmenee monin tavoin lasten ja nuorten arjessa. Pahimmillaan moni rodullistettu lapsi tai nuori kokee rasistista nimittelyä, kiusaamista, syrjimistä, eristämistä tai jopa fyysistä väkivaltaa.

Näkyvien rasististen tekojen lisäksi rasistiset ennakkoluulot, mielikuvat ja stereotypiat vaikuttavat siihen, miten lapseen tai nuoreen suhtaudutaan ja millaiset mahdollisuudet hänellä on edetä elämässään.
 
Rasismin kokemukset voivat vaikuttaa olennaisesti lapsen tai nuoren hyvinvointiin ja identiteetin rakentumiseen – siihen, miten yksilö näkee itsensä suhteessa muihin ja omat mahdollisuutensa ympäröivän yhteiskunnan jäsenenä. 
 

Rasismi suomalaisissa kouluissa

Rasismi ymmärretään usein kapea-alaisesti ainoastaan näkyvinä rasistisina tekoina, kuten nimittelynä ja kiusaamisena. Rasismi on kuitenkin ennen kaikkea rakenteellinen ongelma, mikä tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan ja instituutioiden ihanteet, toimintatavat ja säännöt altistavat eriarvoiselle kohtelulle. 
 
Suomalaista koulujärjestelmää pidetään yhtenä maailman parhaimmista, ja syrjimättömyys ja yhdenvertaisuus ovat sen tärkeitä arvoja. Tutkimusten mukaan suomalainen koulumaailma on kuitenkin arvoistaan ja hyvistä pyrkimyksistään huolimatta rasistinen. 
 
Valkoisuus ja länsimaalaisuus ovat normeja, jotka vaikuttavat esimerkiksi siihen, miten historian tapahtumia tarkastellaan oppitunneilla. Oppimateriaaleissa ja etenkin niiden kuvituksessa moninaisuus on edelleen huomioitu vain harvoin. 
 
Rodullistettuja oppilaita saatetaan ohjata hakeutumaan koulutusaloille, jotka sopivat yhteen heihin liitettyjen rasististen mielikuvien ja stereotypioiden kanssa. Esimerkiksi maahanmuuttajanuoria ohjataan liian helposti hakeutumaan peruskoulun jälkeen ammatilliseen koulutukseen, ja he ovat aliedustettuja suomalaisissa korkeakouluissa.
 

Arkisten tilanteiden rasismi

Koulu ei ole ainoa paikka, jossa lapsi tai nuori törmää valkoisuuden ja länsimaalaisuuden ihanteeseen. Rasistiset ennakkoluulot ilmenevät usein hyvin arkisissa tilanteissa. Lapselta tai nuorelta saatetaan esimerkiksi kysyä, mistä hän oikeasti on kotoisin. 
 
Se, miten rodullistetuista ihmisistä ja rasismista puhutaan julkisessa keskustelussa, vaikuttaa merkittävästi siihen, kokeeko nuori kuuluvansa yhteiskuntaan tasavertaisena muiden kanssa. Esimerkiksi media tarjoaa edelleen valitettavan vähän samaistumisen kohteita rodullistetuille lapsille ja nuorille, sillä niin animaatioelokuvien sankarit kuin televisio-ohjelmien asiantuntijat ovat useimmiten hyvin valkoisia. 
 
Rasismi kytkeytyykin ennen kaikkea valtaan. Kenen ääni yhteiskunnassamme kuuluu? Kuka saa näkyä? Millä tavalla hän saa näkyä?
 

Aikuiset ja kriittinen itsetutkiskelu

Rasisminvastainen työ ei tarkoita ainoastaan näkyvään kiusaamiseen ja syrjintään puuttumista, vaan aktiivisia tekoja yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Tämä vaatii ennen kaikkea kriittistä itsetutkiskelua niiltä, jotka eivät itse koe rasismia. Valkoisen aikuisen täytyy kyetä pohtimaan, miten itse hyötyy rasismista ja millaisia etuoikeuksia hänellä itsellään yhteiskunnassamme on. 
 
Yhteiskunnan rakenteiden muuttaminen on valtaapitävien tehtävä, ja se edellyttää oman valta-aseman ja etuoikeuksien tunnistamista sekä omien ennakkoluulojen ja rasististen asenteiden purkamista. Tämä koskee kaikkia aikuisia, oli kyseessä sitten opettaja, harrastekerhon ohjaaja tai terveydenhuollon ammattilainen. Lasten ja nuorten parissa toimivan täytyy pohtia kriittisesti, kohteleeko kaikkia lapsia tasa-arvoisesti.
 

Lapset ja nuoret mukaan keskusteluun

Rasisminvastaisessa työssä olennaista on antaa tilaa rodullistetuille lapsille ja nuorille, kuulla heidän kokemuksiaan rasismista ja tunnustaa kokemusten olemassaolo. Aikuisen ei pidä vähätellä lapsen tai nuoren kokemaa rasismia tai käskeä olemaan välittämättä siitä. Yksittäisetkin rasistiset teot heijastelevat aina yhteiskunnan syvempiä rakenteita.

Vaikka yhdenvertaisuuden edistäminen on ensisijaisesti aikuisen vastuulla, on tärkeää myös ottaa lapset ja nuoret mukaan keskusteluun ja antaa heille mahdollisuus ja työkaluja vaikuttaa. Lasten ja nuorten kanssa voi yhdessä pohtia, miten esimerkiksi yhteisistä tiloista ja käytänteistä voisi tehdä tasa-arvoisemmat kaikille.

On tärkeää, että lapset ja nuoret ymmärtävät, että pienilläkin teoilla on merkitystä. Yhdenvertaisuuden edistäminen päivittäin luo hyvinvointia ihan jokaiselle ja pohjaa paremmalle tulevaisuudelle.