Rasismi lasten ja nuorten elämässä

Janette Grönfors
Rap-artisti Musta Barbaari keskustelemassa koululaisten kanssa rasismista ja asenteista.
Kuvaaja: Janette Grönfors

Rasismi ilmenee monin tavoin lasten ja nuorten arjessa. Monen etnisen vähemmistöön kuuluvan lapsuus- ja nuoruusmuistoihin liittyy rasistisia piirteitä sisältävää nimittelyä, kiusaamista, syrjimistä, eristämistä tai jopa fyysistä väkivaltaa.

Lapsi on usein yksin rasismin kohteeksi joutuessaan, eikä hänellä ole riittävästi valtaa rasismin vastustamiseen suhteessa muihin. Aikuisilla on vastuu rasismiin puuttumisessa.
Rasismin kokemukset voivat vaikuttaa olennaisesti lapsen tai nuoren identiteetin rakentumiseen – siihen, miten yksilö näkee itsensä suhteessa muihin ja omat mahdollisuutensa ympäröivän yhteiskunnan jäsenenä. Rasismin kohteeksi joutuminen on usein traumaattista ja sillä voi olla vaikutuksia yksilön terveyteen ja hyvinvointiin. Traumoista yli pääseminen edellyttää mahdollisuutta jakaa kokemuksiaan – se on tärkeä edellytys lapsen tai nuoren itsetunnon kehittymiselle ja turvallisuudentunteen muodostumiselle.

Tutkimusten mukaan  lapset ja nuoret jäävät usein yksin rasismin kokemustensa kanssa. Lasten ja nuorten kokemaa rasismia tulisi käsitellä rasismin kohteeksi joutuneiden omien kokemusten kautta. Mikäli rasismiin puututaan ainoastaan sen ilmenemisen vakavimmissa muodoissa ja silloin, kun kuulijan oman käsityksen mukaan on kyse rasismista, korostuu lapsen yksin jääminen traumaattisen kokemuksensa kanssa.

Rasismin kokemusten vähätteleminen ja "älä välitä" – ajattelu tukahduttavat oikeuden puhua lapselle tai nuorelle itselleen merkityksellisestä asiasta. Rasismin kokemusten mieltäminen henkilökohtaiseksi, vain yksilön omaksi ongelmaksi, voi rajoittaa kokemusten jakamista myös vanhempien kanssa.

Verkon merkitys rasismin arkipäiväistymisessä on kasvanut huomattavasti viime vuosina. Kannisen ja Markkulan (2011) mukaan erilaiset verkkoympäristöt ja nettiyhteisöt ovat nuorille yhtä luonnollisia keskustelufoorumeja kuin koulu ja harrastusyhteisötkin, eikä niiden merkitystä ei tule vähätellä.

Verkon kautta nuori löytää helposti samankaltaisesti ajattelevia nuoria ja tällä tavoin saavat vastakaikua omille mielipiteilleen. Tietylle ajattelutavalle, kuten rasismille, rakentuneista verkkoyhteisöistä puuttuu kuitenkin rakentava ja kriittinen dialogi, jolloin nuori saa hyvin mustavalkoisen kuvan ympäröivästä todellisuudesta. Aikuisen rooli kriittisen keskustelun ohjaajana on oleellinen. Keskustelun tarkoituksena on rasismin kyseenalaistaminen ja faktojen esiintuominen. Tavoitteena olisi tehdä nuoret tietoisiksi netissä tapahtuvasta rasismista ja saada heidät suhtautumaan kriittisesti netin vihamielisiä yhteisöjä kohtaan.

Lähteet: