Kirjailija Jari Tervo

Niklas Meltio
Kuvaaja: Niklas Meltio
Kaikilla ihmisillä virtaa samanvärinen veri ja rinnassa pumppaa samanlainen sydän

Suomen kuuluisimpiin kirjailijoihin lukeutuva Jari Tervo kirjoitti Punaiselle Ristille ajatuksiaan rasismista, suomalaisesta yhteiskunnasta ja motiiveistaan lähteä mukaan rasisminvastaiseen kampanjaan.

”Olen kirjoittanut vuosien varrella moneen tiedotusvälineeseen ajankohtaisista yhteiskunnallisista asioista. Olen käsitellyt kolumneissani vain harvoin rasismia. Olen pitänyt itsestään selvänä, että kaikki järjissään olevat ihmiset tuomitsevat rasismin sen kaikissa muodoissaan. Olen ollut väärässä.

Kun rasismin tuomitsemista pitää itsestään selvänä, rasismin tuomitseminen lakkaa olemasta itsestään selvää. Kun rasismista vaietaan, totuudenpuhujiksi julistautuvat nekruttelijat ja mutakuonottelijat. Suomi on ollut vuosikymmeniä umpiperä, jossa jokainen vakituisesti asuva ulkomaalainen on ollut harvinaisuus. Kun täällä ei ollut vierasmaalaisia, me uskottelimme itsellemme suvaitsevamme heitä. Kun Suomeen alkoi saapua enemmän muitten kulttuurien ihmisiä, me paljastuimme kaikkea muuta kuin suvaitsevaisiksi. Suvaitsevaisuus ei ole syntymälahja tai luonteenpiirre. Sitä voi opetella, ja sitä pitää opetella. Eikä sitä voi opetella muuten kuin erilaisten ihmisten keskuudessa. Melkein kaikkea voi suvaita, mutta rasismia ei tarvitse suvaita. Ihan alkeista kannattaa aloittaa: ihmiset ovat erivärisiä, mutta samanarvoisia.

Moniarvoinen ja monikulttuurinen yhteiskunta tarkoittaa ihmisarvoista yhteiskuntaa. Pidän terveenä yhteiskuntaa, joka arvioi jäseniään heidän tekojensa eikä heidän etnisen taustansa mukaan. Missä törmää rasismiin eli typeryyteen, tietämättömyyteen ja alhaisuuteen, siellä kannattaa panna hanttiin. Kaikki sorto ihmiskunnan historiassa on aina perustunut siihen, ettei kukaan uskalla nousta vastustamaan sitä. En varmasti kuulu rasisminvastaisen taistelun suuriin sankareihin, mutta olen kyllä valjastanut koko verbaalisen arsenaalini mätkähtävimmät adjektiivit rasistien nolaamiseen aina, kun keskustelussa siirrytään pohtimaan ihmisten ihon värin vaikutusta heidän henkisiin kykyihinsä.

Maailman ihmisistä on suomalaisia alle 0,1 prosenttia. Me olemme siis ällistyttävän pieni vähemmistö tällä pallolla. Meillä pitäisi olla hyvät edellytykset ymmärtää vähemmistöjä ja puolustaa niitä. Tälle ajatukselle kannattaa rakentaa. Miten rasismia voi vastustaa arjen pienillä teoilla? Kohtelemalla vieraita kuin ihmisiä. Ei se sen kummempaa ole. Eletään ihmisiksi.

Ihmisten ihon väri vaihtelee vaaleanpunaisesta yönmustaan ja näitten ääripäitten välillä on paljon variaatioita, mutta heti ihon alla kaikilla ihmisillä virtaa samanvärinen veri, yhtä punainen, ja sitä pumppaa jokaisen ihmisen rinnassa samanlainen sydän. Meitä liikuttavat samat ilot ja pelot. Me olemme kohtalotovereita emmekä vihollisia.”

Jari Tervo

Videotervehdys

Avun tarinoita