Näkökulma: Vihaan kyllästynyt

Pixabay
Kuvaaja: Pixabay

Se tapahtui tavallisena elokuisena perjantaina 18.8.2017, Turussa, hetken Suomen pääkaupunkinakin olleessa suomalaisittain suuressa kaupungissa. Tämän kirjoitukseni tarkoitus ei ole käydä läpi sitä, mitä Turussa tapahtui, vaan sitä miten se vaikutti ja vaikuttaa edelleen meihin Suomessa asuviin ihmisiin. En myöskään ota kantaa siihen millaisia uusia lakeja tapahtuman seurauksena tehdään tai minne kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet tulisi sijoittaa odottamaan siksi aikaan kunnes he saavat päätöksen myös tekemästään valituksesta koskien aiempaa kielteistä päätöstä.

Tiedämme miten uskomattoman tehokkaasti poliisit toimivat ja kuinka sivulliset olivat oman henkensä uhalla auttamassa Turun tragedian tapahtuessa. Henkisen huollon väki on myös ollut tukemassa ihmisiä tehokkaasti niin Turussa kuin muuallakin Suomessa tapahtuneen jälkeen. En kirjoita näistä tässä kirjoituksessani enempää.

En malta olla sohaisematta puheita ’saareen sijoitettavista’ turvapaikanhakijoista – samalle saarelle tai viereiselle saarelle, molempiin on kovasti tunkua. Nimittäin, kansakuntamme lainrikkojien, huumeidenkäyttäjien ja alkoholistien määrät eivät ole vähentyneet, mutta heidän aiheuttamat tuhot sekä heistä aiheutuvat kulut kyllä ovat lisääntyneet. Kuulostaako nerokkaalta? (Sarkasmia).

 Mitä Suomessa tapahtuu, juuri nyt?

Tällä hetkellä kuohuu voimakkaasti sosiaalisen median lisäksi myös suomalaisten arjessa. Turun karmaiseva ja käsittämätön tapahtuma laukaisi meissä kaikissa paljon erilaisia reaktioita. Arkkipiispa Kari Mäkinen piti lauantaiaamuna 19.8. aamuhartauden Radio Yle Ykkösessä sanoen muun muassa, että ’mitä enemmän elämä jatkuu arkisena, sitä nopeammin voimme käsitellä asiaa. On aika järkytykselle ja aika tunteille. Myös peloille ja tunnemyrskyille, joita tilanne herättää, on aikansa’. 

Nyt näyttää siltä, että viha on saanut meistä monesta yliotteen. Rasistiset tapahtumat, myös solvaukset, seuraavat toisiaan tasaisena virtana kaduilla, kaupoissa, joukkoliikennevälineissä – kaikkialla Suomessa. Monet turvapaikanhakijoista, maahanmuuttajista sekä muista tummemmista suomalaisista pelkäävät liikkua ulkona. Suomen Punaisen Ristin Ei rasismille! –hankkeelle on tullut tavallista enemmän tietoja rasistisista hyökkäyksistä (sis.vihapuheen).

Tässä on esimerkkejä kuluneen viikon aikana muutamista julkisissa paikoissa tapahtuneista rasistisista tapahtumista: viime viikonloppuna hyökättiin perheen kimppuun kirkon edustalla, bussikuski kieltäytyi ottamasta kyytiin turvapaikanhakijoita ja solvasi heitä, suomalaista romanityttöä työnnettiin juna-asemalla selästä sillä seurauksella, että tytön kädessä ollut puhelin tippui ja särkyi, lisäksi häntä solvattiin.

Näissä ja lukuisissa muissa vastaavissa tapauksissa, suurimmassa osassa, yhteisenä piirteenä rasismin lisäksi on se, että paikalla tapahtumaa todistaneet ihmiset eivät ole puuttuneet niihin eivätkä myöskään tarjonneet tukea.

Mihin on unohtunut meidän inhimillisyys, oikeudenmukaisuus ja heikomman puolustamisen taito?

SPR/Ei rasismille! -kumppanuushanke (2013–2017) tarjoaa valtakunnallisesti asiantuntemusta rasismista sekä rasisminvastaisesta työstä, neuvoa ja ohjausta rasismia kohdanneille, materiaalia rasismin tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen (yhteystietomme löydät www-sivuiltamme eirasismille.fi).

Lisäksi Suomen Punaisen Ristin piireissä ympäri Suomea löytyy myös neuvontaa rasismi- ja yhdenvertaisuusasioissa.

”Mitä elämä tuo,
se tulkoon minun luo,
Virheen mahdollisuus
ihmisyydelle sisällön suo
Me ollaan samaa tuhkaa,
samaa kevyttä ilmaa,
Joten rauha nyt,
tää maailma on vihaan kyllästynyt”

(Haloo Helsinki: Vihaan Kyllästynyt)

Avun tarinoita