Näkökulma: Ei huoltaja eikä viranomainen vaan edustaja

Augustina Jämsä
Kuvaaja: Augustina Jämsä

Suomesta haki turvapaikkaa vuonna 2015 yli 3000 alaikäistä, jotka saapuivat maahan ilman huoltajaansa. He ovat asuneet alaikäisyksiköissä, ja oleskeluluvan sekä kuntapaikan saatuaan siirtyneet asumaan ryhmäkoteihin tai tuetun asumisen yksiköihin. Tämä jatkumo on näyttäytynyt nuoren edustajina toimiville monivaiheisena tehtävänä, mitä motivoi edustajan päällimmäisin tarkoitus eli huolehtiminen nuoren edun toteutumisesta.

Edustajan työ on itsenäinen luottamustoimi, johon käräjäoikeus määrää. Minusta tuli edustaja loppuvuonna 2015. Ensimmäistä vuottani tehtävässä leimasi Suomeen yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden poikkeuksellisen suuri määrä. Maahanmuuttovirasto, poliisi, vastaanottokeskukset ja kunnat hakivat linjojaan ja vastuunjakoaan. Suurimmalla osalla prosesseissa mukanaolevista ihmisistä ei ollut aiempaa kokemusta turvapaikkamenettelystä puhumattakaan traumatisoituneiden nuorien kanssa työskentelystä. Lopputulemaa tarkastellaan varmasti pitkään ja eri näkökulmista. Edustajat selvittivät, yleensä tapaus kerrallaan, toimintamallia.

Edustajalla ei ole esimiestä tai työaikaa, ja kun laki kertoo edustajan rooliksi ”käyttää huoltajalle kuuluvaa puhevaltaa lapsen henkilöä koskevissa asioissa” ja Migrin syventävissä ohjeissa ”varmistua siitä, että nuoren etu toteutuu” on tehtäväkenttä laaja. Ylikuormituksen takia järjestelmä ei ole aina pystynyt takaamaan lapsen edun mukaisia ratkaisuja ja palveluita, jolloin aktiivisen edustajan rooli on korostunut. Vastaanottokeskukset, koulut, harrastukset ja asuinpaikat muuttuvat, mutta edustaja pysyy nuoren rinnalla siihen saakka kunnes nuori täyttää 18 vuotta. Valitettavan moni edustaja on kuitenkin joutunut lopettamaan tehtävänsä. Koulutuksen puutteellisuus, nuorten muutot ja epäselvyydet edustajan tehtävänkuvan tulkitsemisessa ja maksatuksissa ovat vaikuttaneet asiaan.

Turvapaikkakuulemista odottaessa edustaja käy nuorten kanssa tarkkaan ja yksityiskohtaisesti lävitse syyt suojelun hakemiselle. Sodan kauheuksien käsittely on haastavaa niin nuorelle kuin edustajallekin. Luottamuksen rakentaminen näiden 12-17-vuotiaiden nuorten kanssa on aikaa vievää. Ilman luottamusta edustaja ei pysty selvittämään nuoren mielipidettä eikä täten käyttämään puhevaltaansa.

Vaihtelevien turvapaikkamenettelyiden jälkeen nuorilla alkaa Suomessa uusi elämä kuntalaisena. Kuntapaikkoja on vähän ja nuoret joutuivat, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, muuttamaan eri paikkakunnalle. Usein tässä vaiheessa selviytyjän syyllisyys nousee suureksi ja arjen haasteita kotoutumisessa ilmenee. Pitkän turvapaikkapäätösprosessin jälkeen nuoret eivät usein halua muistella menneitä kokemuksiaan, mutta ne näkyvät edelleen heidän elämässään muun muassa mielenterveys- ja uniongelmina.

Suurin haaste edustajan silmin on kentän rikkonaisuus ja usein myös haasteellinen asenne nuoria kohtaan. Ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanotossa tulisi nähdä lapset lapsina ja heille tarjottu tuki yhtenäisenä prosessina maahantulosta aina kuntaan kotoutumiseen saakka. Nuorten kotouttamiseen käytettävä aika ja resurssit ovat kannattava sijoitus tulevaisuuteen. Tästä huolimatta ei ole itsestään selvää, että nuoret saavat esimerkiksi tarvitsemansa psykologisen avun. Monesti myös edustaja joutuu puolustelemaan oman työnsä merkitystä eri osapuolille. Virallisten työtehtäviensä lisäksi edustajista monesti muotoutuu myös tukihenkilöitä nuorille. Harva edustaja tekee edustajan toimea kokoaikaisena työnään ja osa-aikaiseen luottamustoimeen yhdistyy usein myös vapaaehtoistyö nuorten hyväksi. Edustajista tulee luotettavia aikuisia, jotka osaltaan tuovat nuorille turvallisuuden tunnetta ja niitä kontakteja, joita tarvitaan yhteiskuntaan kotoutumisessa.

Sodan traumojen käsittely, nuorten ahdistus ja pahaolo, nuorten ja joskus myös edustajan kohtaama rasismi, viranomaismenettelyiden raskaus sekä epävarmuus tulevasta jättävät jälkensä myös edustajiin. Edustajille ei ole tarjolla tukea työssäjaksamiseen tai vertaistukea vaikeiden asioiden käsittelyyn. Minullekin edustajan työ on välillä raskasta, vaativaa ja ahdistavaa. Se on myös opettavaa, palkitsevaa ja tärkeää. Työssä tuntee iloa nuorten kanssa toimiessa, ylpeyttä heidän menestymisestään, harmia heidän haasteistaan sekä pelkoa ja luottamusta tulevaisuudesta – usein jopa kaikkea saman työtunnin aikana. Omat edustettavat nuoreni ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen. Heidän tarinansa, murheensa ja taakkansa seuraavat ajatuksissani, mutta samalla heidän elämänilonsa ja onnistumisen hetkensä saavat aina suupielet hymyyn.

Ulla Palonen, YTM, alaikäisen turvapaikanhakijan edustaja

Avun tarinoita