Marraskuun kuukauden kumppanijärjestö on Allianssi - lue Onni Sarvelan kokemuksia vapaaehtoistoiminnasta

Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry on valtakunnallinen nuorisotyön palvelu- ja vaikuttajajärjestö. Se on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton edunvalvoja, jonka jäseninä on 122 valtakunnallista nuoriso- tai kasvatusalan järjestöä. Allianssin tarkoituksena on edistää nuorten kasvua yhteiskunnan vastuullisiksi jäseniksi, osallistumista päätöksentekoon ja kansainväliseen toimintaan. Allianssi palvelee nuorisojärjestöjä ja nuorisotyötä.

1.       Onni Sarvela, kuka olet? Miten kuvailisit itseäsi?

Olen 36-vuotias nuori, jonka intohimona on ymmärtäminen. Tämä kohdistuu etenkin ihmisiin, ihmisten toimintaan ja ihmisten suhteeseen ympäristöön ja muihin eläviin olentoihin. Nimeksi minulle annettiin Onni Ilo Aatos ja olen aloittanut maalisen taivallukseni Hervannassa. Olen avoin ja ihmisrakas, vaikka viihdynkin paljon omissa oloissani. Haluni ymmärtää on sidoksissa myös uteliaisuuteen, joka on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni. Uteliaisuuteni takia minulla on taipumus haahuilla ympäriinsä ja päätyä hyvin erilaisiin ympäristöihin tekemään erilaisia asioita. Minä lähestyn asioita hyvin yksilölähtöisesti, mutta näen että yksilöllisyys on aina suhteessa myös yhteisöön ja muihin ihmisiin.

Toimin myös kouluttajana, omassa päässäni tämä kääntyy oppimisen mahdollistajaksi. Olen erikoistunut puolirakenteellisen oppimisen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tässä toimessa olen erikoistunut menetelmiin. Oppimisen mahdollistamisessa olen pääasiallisesti käyttänyt fasilitointia, draamamenetelmiä, taidelähtöisiä menetelmiä sekä yhteisöoppimista.

Aihealueita, joiden parissa olen tätä tointani tehnyt, ovat mm. oppimaan oppiminen, itsensä kehittäminen, emotionaalinen osaaminen, sosiaalinen osaaminen, ihmisoikeudet (sosiaaliset oikeudet erityisesti), sodan oikeussäännöt, eettinen kuluttaminen, yhdenvertaisuus, osallisuus, vuorovaikutus ja luovuus.

2.       Olet vapaaehtoisena monessa järjestössä, miksi?

Alun perin lähdin vapaaehtoistoimintaan mukaan, koska aloin tiedostamaan, kuinka tietyt ihmiset olivat pyyteettömästi auttaneet minua elämäni aikana. Minun kasvuympäristössäni se oli hyvin harvinaista. Tämä oivallus oli todennäköisesti alku henkilökohtaiselle prosessille, jossa aloin yhä enemmän ajattelemaan asioita laajemmin kuin omasta näkökulmasta. Minulle vapaaehtoisuus on yhtä aikaa tapa vaalia ja välittää näiltä minulle tärkeiltä ihmisiltä opittuja asioita ja asenteita sekä toimia osana yhteisöä.

Ajan myötä minulle on myös muodostunut sellainen ajatus, että erilaisten asioiden parissa toimivien organisaatioiden ja ihmisten toiminta ja menetelmät voivat olla hyödyksi ja sovellettavissa hyvin monenlaisissa ja usein myös täysin erilaisissa ympäristöissä.

Koen, että tarvitsemme kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa asioihin. Esimerkiksi jokin taho/ihminen voi tehdä loistavaa rasisminvastaista työtä ja samaan aikaan syrjiä vammaisia. Tämä ei aina johdu kyseisen tahon/ihmisen asenteista, vaan siitä, että syrjinnän kohteen elämä ja todellisuus on täysin vieras. Kummassakin tapauksessa syrjintä syntyy pitkälti samankaltaisilla mekanismeilla. Useassa järjestössä toimiminen auttaa minua laajentamaan omaa osaamistani ja ymmärrystäni sekä antaa minulle välineitä toimia minulle tärkeiden asioiden puolesta.

3.       Mikä sai sinut lähtemään rasisminvastaiseen toimintaan ja mitä odotat siltä Ei rasismille! -hankkeessa?

Minä en ole ikinä tietoisesti lähtenyt rasisminvastaiseen toimintaan mukaan, minulle ominaiseen tapaan ajauduin mukaan toimintaan. Toisaalta varmasti tähän vaikuttaa osittain se, että minulla on asiasta kokemustietoa, koska olin nuorena skinhead. Loppujen lopuksi minulle kuitenkin kysymys on ennen kaikkea eriarvostamisesta ja syrjinnästä. Minä en tee eroa millä perusteella tätä tapahtuu, vaan yhdenvertaisesti pyrin laajalla rintamalla toimia eriarvostamista ja syrjintää vastaan. Rasisminvastainen toiminta on yksi osa tätä toimintaa. Ei rasismille! -hankeen piiriin tulin ennen kaikkea rasismiin puuttumisen treenikehä -menetelmän johdosta. Menetelmä kiinnosti minua henkilökohtaisella ja ammatillisella tasolla. Minulla ei yleensäkään ole kovin paljon odotuksia asioille, koska avoimin mielin haahuilen, mutta toivon, että tässä projektien luvatussa maassa saataisiin luotua jotain läpileikkaavaa, konkreettista ja jotain, joka jää elämään myös projektin jälkeen.

***

Kuukauden kumppani -juttusarja esittelee kuukausittain yhden Ei rasismille! -hankkeen kumppanin ja kertoo järjestön tekemästä rasisminvastaisesta työstä.

Avun tarinoita