Kuka suojelee suomalaista?

Voisin kirjoittaa vaikka siitä mitä Helsingin pitäisi tehdä, mitä palveluita varmistaa asukkailleen, satojen miljoonien eurojen ylijäämällään, mutta koska se koskee vain pääkaupunkilaisia, jätän asian pohtimisen heille. Ja siirryn sen sijaan asioihin, jotka koskevat koko Suomen kansaa, Hangosta Nuorgamiin. Otan muutamia kaikille meille tuttuja esimerkkejä suomalaisten elämästä.

Viime viikolla hämmästyimme ja kauhistuimme sitä, kuinka Suomessa on niin paljon työpaikkakiusaamista. Meille kerrottiin askeleista, joilla työpaikkakiusaajan ura katkeaa. Voin kertoa, että työpaikkakiusaajan ura katkeaa ainoastaan yhdellä tavalla: hänen työtodistukseensa laitetaan merkintä hänen erinomaisista taidoistaan kiusata työpaikalla. Näin loppuu ura, kertaheitolla.  

Miksikö näin kovalla kädellä käsittelen työpaikkakiusaajia? Siksi, että olin itse piinattavana yhden kokonaisen vuosikymmenen. Sen vuosikymmenen aikana menetin kotini, työni sekä kotimaani, jopa kahdesti.

Koulukiusaamisesta puhutaan edelleen. Sehän on todellinen muotiaihe, vuosikymmenestä toiseen, johon julkimoidenkin on niin helppo tarttua ja jota vastustaa.  Nyt mietitään jopa, että koulukiusaajat joutuisivat vaihtamaan koulua, eikä kiusattu, niin kuin aiemmin on ollut käytäntö.

Johan nyt on markkinat, lopettakaa se lässyttäminen ja tehkää jo päätöksiä! Kiusattu ei ole syyllinen! Kiusaajaa tulee aina rangaista.

Naapurissa käytetään päihteitä ja myydään huumeita. Koko naapurusto tietää jollain tasolla mitä siellä touhutaan. Poliisikin tietää. On kulunut jo vuosikymmeniä, naapurit ovat saaneet ristikseen hörhön, joka vetää puoleensa muita hörhöjä ja hiekkalaatikoille huumeruiskuja. Älä kysy minulta mitä pitäisi tehdä tai mihin heidät pitäisi kärrätä, vaan laita asia omalle kohdallesi. Miltä tuntuu?

Jos asioihin ei puututa ajoissa kuntoutuksen, tuen ja normaaliin elämään uudelleen opettelun kanssa, niin sitten ollaan lopulta tässä tilanteessa. Viranomaiset pyörittelevät silmiään.

Työnantaja antaa moitteet yleensä aina suljettujen ovien takana, henkilökohtaisesti henkilölle, johon moite kohdistuu, mutta kiitosta ei ollenkaan tai sitten ympäri pyöreästi isolle joukolle.

Miksi on niin vaikeata kiittää yhtä, niin arjessa kuin työmaalla. Mikä meitä vaivaa?

Katselimme kauhuissamme Yhdysvaltojen presidenttipeliä – osa ei vieläkään saa kunnolla happea vaalituloksen selvittyä.

Tekopyhää kaikki, ihan samalla tavalla Suomessa rahalla ostetaan paikka poliittisen pelin shakkinappulana olemisesta ja vallan kahvan pitelemisestä. Populismin voima on suuri ja kasvaa vuosi vuodelta suuremmaksi.

Ja lopuksi, Suomessa puhutaan korkealta ja kovaa nollatoleranssista rasismin ja vihapuheen yhteydessä.

Niin kauan kuin yksikin kansanedustaja ja kunnallispoliitikko harrastavat itse vihapuhetta ja käyttävät rasistista kieltä eri kansanryhmistä, on työ yhdenvertaisemman Suomen puolesta kuin taistelua ’vaarallisenakin’ pidettyä tuulivoimaa vastaan, ei ainoastaan turhauttavaa.

Avun tarinoita