Uutiset

Suomen Punaisen Ristin koordinoima Ei rasismille! –kumppanuushanke (2013 – 2017) on ollut näkyvä ja vaikuttava toimija Suomessa viiden vuoden ajan. Suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut näiden vuosien aikana paljon sellaista, johon Ei rasismille! –hanke on pystynyt vastaamaan nopeasti ja tehokkaasti omilla toiminnoillaan, kehittämillään menetelmillään ja materiaaleillaan.

Pixabay

Se tapahtui tavallisena elokuisena perjantaina 18.8.2017, Turussa, hetken Suomen pääkaupunkinakin olleessa suomalaisittain suuressa kaupungissa. Tämän kirjoitukseni tarkoitus ei ole käydä läpi sitä, mitä Turussa tapahtui, vaan sitä miten se vaikutti ja vaikuttaa edelleen meihin Suomessa asuviin ihmisiin. En myöskään ota kantaa siihen millaisia uusia lakeja tapahtuman seurauksena tehdään tai minne kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet tulisi sijoittaa odottamaan siksi aikaan kunnes he saavat päätöksen myös tekemästään valituksesta koskien aiempaa kielteistä päätöstä.

Augustina Jämsä

Olympiakomitea, lajiliitot, seurat, toimijat ja huippu-urheilijat lähtivät mukaan rasisminvastaiseen työhön. Oikein urakalla ja tosissaan, olemme win-win tilanteessa. Kuluvan vuoden yhteistyömme on yhtä suurta urheilujuhlaa. Välillä kuulemme outoa jupinaa yllättäviltä tahoilta, että miksi sitä urheilua pitää tunkea kaikkialle ja muuta ”nitkunnatkunvätkätystä.” Siksi, että lähes koko kansa urheilee tai vähintään penkkiurheilee. Urheilu yhdistää ihmiset, jotka muuten eivät koskaan kohtaisi toisiaan. Yksinkertaista.

Kun aloitin Suomessa kielikurssit, jouduin ensimmäisenä opiskelupäivänä kiusalliseen tilanteeseen. Olimme toisen venäjänkielisen opiskelukaverini kanssa etenemässä kohti vapaita paikkoja rivin päässä, mutta edessämme seisoi arvokkaan näköinen iäkäs afrikkalaismies, joka oli jo paikkansa valinnut ja asetteli huolellisesti takkiaan tuolin selkänojalle. Se ihmetytti ja hieman ärsyttikin meitä: Eikö hän näe, että tässä pitää mennä eteenpäin? Miksi hän luulee voivansa jäädä keskelle riviä?

Augustina Jämsä

Suomesta haki turvapaikkaa vuonna 2015 yli 3000 alaikäistä, jotka saapuivat maahan ilman huoltajaansa. He ovat asuneet alaikäisyksiköissä, ja oleskeluluvan sekä kuntapaikan saatuaan siirtyneet asumaan ryhmäkoteihin tai tuetun asumisen yksiköihin. Tämä jatkumo on näyttäytynyt nuoren edustajina toimiville monivaiheisena tehtävänä, mitä motivoi edustajan päällimmäisin tarkoitus eli huolehtiminen nuoren edun toteutumisesta.

Itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta. Nyt on hyvä tilaisuus vahvistaa kuvaa Suomesta yhdenvertaisena maana ja suomalaisista avoimina sekä ystävällisinä ihmisinä! Siksi tämän vuoden rasisminvastaisen viikon teemana oli #minäpäätän - ”Minä päätän vaikuttaa rasismiin ja työskennellä paremman yhteiskunnan puolesta.”

Mikaela Remes

Seitsemän mielenosoitusta, tappouhkauksia ja perätöntä nettikirjoittelua. Mukavana ideana alkanut turvapaikanhakijoiden karatetoiminta pakotti helsinkiläisen Tapanilan Erän aktiivit miettimään, miten pitkälle he uskaltavat puolustaa omia arvojaan. Itsepintaisuus ja yhteisön tuki toivat kuitenkin lähimmäisenrakkaudelle voiton.

Keskusteluilta lupaa sekä Holapalta että Talvelta uusia yllättäviä paljastuksia sekä jännittävää että rehellistä keskustelua Suomen nykyisistä ongelmista liittyen rasismiin, pakolaisiin, monikulttuurisuuteen, työsyrjintään ja puutteelliseen koulutukseen. Kohtaaminen on Talven ja Holapan ensimmäinen.

Jarkko Mikkonen

#minäpäätän #jagbestämmer #idecide kampanjassa tuodaan esille jokaisen mahdollisuutta luoda yhdenvertaista, turvallista ja kaikille avointa yhteiskuntaa. Viikko polkaistaan käyntiin näyttävästi maanantaina 20.3. klo 15.30 Narinkkatorilla Helsingissä – tervetuloa mukaan! Kampanjan suojelija on Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Vantaa Ducks

Lentopalloilun Mestaruusliigassa pelaava Vantaa Ducks on päättänyt seuraavasti: ”Vantaa Ducksissa lentopallo on avoin kaikille. Me päätämme yhdessä torjua rasismin. Haastamme kaikki lentopalloilun Mestaruusliigan seurat Ei rasismia kampanjaan”.

Voisin kirjoittaa vaikka siitä mitä Helsingin pitäisi tehdä, mitä palveluita varmistaa asukkailleen, satojen miljoonien eurojen ylijäämällään, mutta koska se koskee vain pääkaupunkilaisia, jätän asian pohtimisen heille. Ja siirryn sen sijaan asioihin, jotka koskevat koko Suomen kansaa, Hangosta Nuorgamiin. Otan muutamia kaikille meille tuttuja esimerkkejä suomalaisten elämästä.

Yle

– Mediassa ja somessa vihailmaisuja on ollut liikkeellä paljon ja ehkä yhteiskunta ei ole puuttunut tähän tarpeeksi vakavasti. Kun ilmapiiri on tällainen, on se riski, että puheista on helpompi siirtyä tekoihin, tuumaa poliisihallituksen poliisitarkastaja Måns Enqvist.

Puhe on parasta livenä. Enemmän tätä?

Kaksikielisen seminaarin tavoitteena on tutkiskella sekä kolmannen sektorin että viranomaisten näkökulmia turvapaikanhakijan kuntavastaanottoon ja alkuvaiheen kotoutumiseen. Miten turvapaikanhakijan polku kotikuntaan rakentuu? Mitä esteitä polulla on, millaisia hyviä käytäntöjä on kehitetty esteiden madaltamiseksi, miten sujuvaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä vahvistetaan? Tule jakamaan ajatuksia, kokemuksia ja visioita!

Yara Nardi

Teemasta alustaa Pakolaisneuvonnan lakimies Heli Aali ja Paperittomat-hankkeen koordinaattori Meri Korniloff.

Sivut